Mikä ruoassa mättää?

Kaikki karppaajat tuntuvat laihtuvan. Mitä pahaa karppauksessa voi olla, kun monet arvostelevat sitä?

Pekka Puska: Karppaamista on monenlaista. Jos on vain vähentänyt hiilihydraattien, varsinkin sokerin ja valkoisen pullan syöntiä ja laihtuu, sehän on hyvä. Jos ruokavalio on pääasiassa eläinrasvaa ja lihaa, sen koostumus ei ole hyvä. Maailma on täynnä tutkimuksia, joiden mukaan eläinrasvan osuuden kasvaessa veren kolesterolitaso nousee ja sydän- ja verisuonitautiriski kasvaa.

Ursula Schwab: Jos ihmisellä ei ole ateriarytmiä, vaan hän puputtaa leipää pitkin päivää ja lopettaa leivän syönnin kaikkine päällisineen, energiansaanti vähenee. Karppaus ei laihduta, vaan ruokavalion muutos ja energian saannin väheneminen. Jos karppaus tarkoittaa sitä, että jätetään vaaleat viljat ja sokerit pois, se on hyvä. Jos täysjyväviljatuotteet jätetään kokonaan pois, ruokavalio yksipuolistuu. Äärimmillään siinä on hyvin vähän kuituja, tiettyjä vitamiineja ja kivennäisaineita. Suomalaiset karppaajat ovat omaksuneet tavan suosia kovaa rasvaa energianlähteenä, jolloin rasvan laatu huononee. Alkuperäisessä Atkinsin dieetissä voita ei suosittu.

Miksi ihmisten omakohtaisia kokemuksia ei kuunnella ja laiteta niille painoarvoa?

Pekka Puska: Totta kai jokaisen omakohtainen kokemus on tärkeä, mutta se ei välttämättä kerro tulevasta tautiriskistä. Jos karppaamisella tai millä tahansa laihtuu, se on hieno homma. Vointi paranee. Jos kuitenkin ruokavalion laatu on väärä ja esimerkiksi verenpaine tai veren kolesteroli nousee, sitä ei tunne voinnissa, ennen kuin tulee tauti. Kannamme huolta myös tulevasta tautiriskistä.

Ursula Schwab: Suositukset pitää tehdä tutkimusnäyttöön perustuen. Se takaa laadun. Vastaanottotyössä yksilölliset kokemukset huomioidaan ja ruokavalio suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa.

Onko tyydyttynyt rasva oikeasti vaarallista? Mikä tutkimus osoittaa sen?

Antti Heikkilä: Mikään tutkimus ei osoita sitä. Ihmisen kropassa rasvasta 45 prosenttia on tyydytettyä rasvaa. Jos se olisi vaarallista, emme eläisi. Perinteinen margariini sisältää teollisesti kovetettuja kasvirasvoja. Niissä syntyy rasvayhdisteitä, joita ei luonnossa yleensä esiinny. Niillä on yhteys erilaisiin tauteihin. Hiljattain julkaistussa saksalaisessa tutkimuksessa seurattiin, mitä tapahtuu, kun käyttää supermargariineja, joissa on kolesterolia laskevia kasvistanoleita. Sen mukaan supermargariinit laskevat kolesterolia, mutta käyttäjien kuolleisuus sydäntauteihin on yli kaksinkertainen.

Pekka Puska: En haluaisi ruoan kohdalla puhua vaarallisuudesta. Sitä ei voi kiistää, etteikö tyydyttynyt rasva nostaisi veren pahanlaatuista kolesterolia ja monityydyttymätön laskisi sitä. Kolesteroli on olennainen osa verisuonten ahtautumisprosessia. Näyttö siitä on varma.

Ursula Schwab: Näitä tutkimuksia on pilvin pimein. Tyydyttynyt rasva on oikeasti vaarallista. Tyydyttynyttä rasvaa ei silti pidä pelätä eikä kokonaan välttää, vaan sitä saa olla maksimissaan kolmasosa kaikesta syödystä rasvasta.

Onko täysjyväviljassa oikeasti jotain sellaista, mitä ei voi saada muusta ruoasta, kuten kasviksista?

Antti Heikkilä: Ei siinä ole mitään sellaista. Eläintuotteet ovat paras B-vitamiinin lähde. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon vitamiineja on kaupan hyllyllä olevassa leivässä. Vitamiinit häviävät noin viikossa, kun jauhot jauhetaan.

Ursula Schwab: Eipä oikeastaan ole. Ravintoaineita tulee sieltä sun täältä. Kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttömäärien pitäisi kuitenkin olla hyvin suuret päivittäin, jos haluisimme luopua täysjyväviljasta ja silti turvata monipuolisen ravintoaineiden saannin. Se on käytännössä melkein mahdotonta.

Ovatko hiilihydraatit välttämättömiä urheilijoille?

Antti Heikkilä: Eivät ole. Urheilijoiden käyttämä hiilarimäärä voi olla ihan tarpeetonta. Jos olemme vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, elimistö alkaa käyttää rasvavarastoja pääasiallisena polttoaineena. Hiilihydraattitankkaus on uskonto, joka ei oikein perustu mihinkään.

Ursula Schwab: Ovat ehdottomasti. Ilman hiilihydraatteja ei palaudu eikä pysty toimimaan. Kuulin tapauksesta, että tiukkaa vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattava lähti maratonille. Hän oli hyytynyt sinne täysin. Kyllä elimistön panee tiukoille, jos yrittää vähähiilihydraattisella ruokavaliolla urheilla, sillä hiilihydraatit ovat ensisijainen ja fyysisessä rasituksessa helppo energian lähde.

Onko olemassa ruokavaliota, joka sopisi kaikille?

Antti Heikkilä: Virallisessa ruokasuosituksessa on sama ruokakuppi kaikille, mutta ihmisillä on oireita. Jotkut voivat syödä enemmän hiilihydraatteja, mutta toisille hiilihydraattirajoitus on tärkeä. Lukuisat suomalaiset saavat viljoista oireita. Terveydenhuollossa pitäisi vihdoin ymmärtää, että olemme yksilöitä myös aineenvaihdunnan suhteen. En lähde siitäkään, että karppaaminen olisi hyvä kaikille. Sanon potilailleni, että jos sinulla on jotain kroonisia oireita, vaihdetaan ruokavalio ja katsotaan, mitä tapahtuu. Ihmisten kannattaa käyttää maalaisjärkeä.

Pekka Puska: Yksilöllisiä vaihteluja on. Toiset kestävät tupakkaa ja viinaa enemmän kuin toiset. Suola nostaa verenpainetta useimmilla, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Kun suuri joukko ihmisiä parantaa rasvan laatua, kolesterolitaso laskee, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Ursula Schwab: Ravitsemussuositukset riittävät suurimmalle osalle. Erityistarpeita on, ja ne huomioidaan vastaanottotyössä.

Miksi ruoka ei enää maistu yhtä hyvälle kuin ennen? Muistan kun nuorena perheenäitinä 30 vuotta sitten tein todella maukkaita porsaankyljyksiä - sehän meni jopa juhlaruoasta joskus. Onko possujen ruokavaliota muutettu niin radikaalisti, että sikavainaan liha on menettänyt hyvän makunsa?

Jaakko Nuutila: Tehotuotanto tarkoittaa nopeampaa sekä kasvisten että eläinten kasvattamista. Tämä johtaa muun muassa kasviksissa siihen, että normaali sokerimäärä ei pääse kehittymään ja nestemäärä on korkeampi.

Nopea kasvatus maistuu myös lihassa sekä mahdollisimman edullinen ja epäaito ruokinta. Koko ikänsä stressanneen eläimen lihan ph on muuttunut ja se maistuu myös lihassa ja rasvassa.

Eineksissä on valtavat määrät epäaitoja ainesosia, joilla saadaan tuotettua mahdollisimman halpaa ruokaa. Ruoan aito maku on poistumassa, ikävä kyllä.

Luomukasviksia ei teholannoiteta muuten kuin luonnollisesti lannalla. Eläimiä ei tehokasvateta ja niiden elämä pyritään pitämään mahdollisimman stressittömänä.

E-koodit ja tuoteselostukset askarruttavat. Valvotaanko niiden oikeellisuutta?

Kirsi-Helena Kanninen: Tuoteselostusten paikkansa pitävyyttä valvotaan. Jos ilmenee puutteita, niihin puututaan. Jos kuluttaja epäilee, ovatko tiedot paikkansa pitäviä, hän voi olla yhteydessä oman paikkakuntansa terveysviranomaisiin.

E-koodit ovat kaikki hyväksyttyjä ja käyneet turvallisuustarkastukset läpi. Parhaillaan on menossa kaikkien lisäaineiden uudelleen arviointi, joka on valmis vuoden 2020 loppuun mennessä.

Antti Heikkilä on kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri.

Pekka Puska on professori ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja.

Ursula Schwab on kliinisen ravitsemustieteen dosentti Itä-Suomen yliopistosta. Hän on tutkinut ravinnon terveysvaikutuksia ja on mukana laatimassa uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia.

Parhaillaan Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan väitöskirjaa tekevä Jaakko Nuutila on ruokatietäjä, huippukokki, opettaja ja toimii Luomuliiton puheenjohtajana sekä Luomulehden päätoimittajana.

Ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen työskentelee Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kemiallisen riskienhallinnan jaostossa.

Arvioi artikkeli

17

50

Kommentoi

(4)

Tulosta Lähetä