0
OULU Saattohoito toimii Suomessa huonosti. Tämä tuli ilmi useissa puheenvuoroissa Pohjolan lääkäripäivillä Oulussa keskiviikkona.
"Saattohoito on hyvin hajanaisesti järjestetty ja huonosti koordinoitu. On täysin sattumanvaraista, löytyykö sieltä, missä satut kuolemaan, ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet hoitamaan sinua", sanoi ylilääkäri Eero Vuorinen Kotkan keskussairaalasta.
Saattohoito on Vuorisen mukaan jäänyt hoitotakuun jalkoihin. Hän kysyykin, tarvittaisiinko Suomeen oma saattohoitolaki tilanteen korjaamiseksi.
Potilas jää usein tyhjän päälle sen jälkeen, kun parantamiseen tähtäävä hoito sairaalassa loppuu. Hoitosuhde terveyskeskukseen voi puuttua, eikä tukea kotiin ole järjestetty. Kun oireet pahenevat, potilaat joutuvat ottamaan yhteyttä päivystyksiin.
"Aina, kun saattohoitopotilas on päivystyksessä, hän on väärässä paikassa", anestesiologian ja kivunhoidon erikoislääkäri Voitto Järvimäki Oulun yliopistollisesta sairaalasta muistutti.
Kuoleville potilaille tehdään turhia tutkimuksia ja toimenpiteitä, kuten magneettikuvauksia ja jopa leikkauksia.
Voitto Järvimäki kuvaa saattohoidon tilaa Suomessa surulliseksi. Saattohoitopaikkoja on liian vähän.
"Kuolevat potilaat ovat sikin sokin siellä täällä. Heitä hoidetaan umpimähkään ja niin kuin muitakin akuuttisairaalan potilaita", hän kritisoi.
Tilanteen korjaamiseksi Oulun yliopistolliseen sairaalaan on suunnitteilla uusi palliatiivisen hoidon ja saattohoidon yksikkö. Sinne kaavaillaan neljää vuodepaikkaa. Yksikkö toimisi myös koulutus- ja konsultaatiopisteenä koko alueelle.
"Oulun kaupunginsairaalassa on toimiva saattohoitoyksikkö, mutta se ei riitä."
Arkkiatri Risto Pelkonen epäilee, ettei laki saattohoidosta korjaisi täysin ongelmaa.
Saattohoidosta on laadittu suositukset, mutta niitä noudatetaan kirjavasti.
"Ohjeet eivät ole menneet perille, koska meillä ei ole normiohjausta. Tämä ei koske vain saattohoitoa, vaan muitakin asioita terveydenhuollossa", Pelkonen sanoi.
"Tarvitsemme välttämättä entistä lääkintöhallitusta vastaavan viraston tai asiantuntijaorganisaation ohjaamaan terveydenhuollon toimintaa", arkkiatri jatkoi.
Palliatiivinen hoito on potilaan aktiviista ja kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun tauti ei enää reagoi parantavaan hoitoon. Saattohoidon tavoitteena on elämän loppuvaiheessa olevan potilaan kärsimysten vähentäminen.
Valtaosa suomalaisista kuolee muualla kuin kotona eli hoitolaitoksissa ja entistä vanhempina. Kolme neljästä suomalaisesta on kuollessaan täyttänyt 75 ja kaksi kolmasta 80.
Saattohoitoa annetaan kaikissa julkisen terveydenhuollon yksiköissä, yksityisissä hoitopaikoissa ja potilaan kotona. Pelkosen mukaan tavoitteena ei ole keskittää saattohoitoa erityisiin saattohoitokoteihin, joita on Suomessa viisi.
Jokaisessa hoitopaikassa pitäisi olla saattohoitoa varten rauhallinen, yksityisyyttä kuonnioittava tila, jossa potilas voi olla läheisten kanssa.
Saattohoito vaatii koulutusta, hoidon alueellista suunnittelua ja ryhmää kotisaattohoitoon.
